Ihana ja liikuttava tunne, kun näen Ramseksen silmissä saman tuikkeen kuin ensimmäisinä elinvuosina. Ihanaa, kun ruokalautanen nuollaan puhtaaksi, eikä eritellä ruokaa! Ihanaa, kun namit napataan sormista niin, että sormista lähtee vähän ihoa mukana :) eikä jäädä ihmettelemään, mitä tää moska on? Hauskaa nähdä, että opettaessa uusia asioita tai käyttäessäni vanhoja vihjeitä synapsit taas yhdistyy! Ja ihanaa nähdä, että agilityesteet taas sytyttävät!

...ja mistä on kyse? No moni varmaan tietääkin Ramseksen kevättalvella alkaneen taivalluksen. Blogiin vain ei ole tullut kirjoitettua syntisen pitkään aikaan! Ramseksella oli talvella vatsavaivoja ja se lakkasi totaalisesti syömästä yhdessä vaiheessa. Se oli muutoinkin elämänhaluton ja ahdistunut. Vatsaa hoidettiin ensin lääkkeillä, jotka auttoivat vain hetken. Sitten käytimme sen homeopaatilla ja ruoka maistui taas ja mieliala koheni. 

Tähän väliin sitä ehti kiusata myös nenäpunkki!

Keväällä sille tehtiin myös peitsihampaaseen liittyvä korjausleikkaus. Ajattelin stressioireiden ja vaihtelevien mielialojen liittyvän myös kipuun, jota peitsihampaan aiheuttama paine ja tulehdus aiheuttivat. Käytin Ramseksen hammispesialistilla ja lääkäri suositteli yhden etuhampaan poistoa, koska hampaanväli ei päässyt puhdistumaan.

Rakkaiden Haukkujen opettajani neuvoi, että kilpparikokeet kannattaa ottaa jos koiralla on erikoisia oireita. Pyysin siis lääkärin ihmetyksestä huolimatta kilpparit otettavaksi leikkauksen yhteydessä. Arvot olivat epäilyttävät, mutteivät viitanneet selkeästi kilpirauhasen vajaatoimintaan. Kokeet piti siis uusia.

Ramsekseksen takapää rupesi myös heikkenemään loppukeväästä. Se peitsasi pajon ja kävely rupesi muistuttamaan ylijalostetun sakemannin liikkumista! Selkä ja takapää kipuilivat kovasti. Sitä ei voinut edes hieroa, kun oli niin kipeä! Erilaisilla "paateilla" tuli käytyä keväällä...(homeopaatilla ja osteopaatilla). Molemmat auttoivat oireisiin.

Kesän aikana myös iho ja turkki ovat menneet surkeaan kuntoon. Ramses näyttää pehmolelulta, joka on kiertänyt isältä pojalle tai vähän kauemminkin suvussa! Uinti on aina pahentanut sitä. Iho on ollut kutiseva ja viimeisimmän uinnin jälkeen sille nousi ihoon märkäpäisiä näppylöitä. Nyt kun näppylät ovat kuivuneet, niin ihosta hilseilee rupea. Kuivumisen myötä iho ja turkki ovat myös ruvenneet rasvoittumaan. Kun sitä rapsuttaa niin käsi jää tahmeaksi ja koiranhajuiseksi. Aiemmin turkki on tuntunut aina ihanan puhtaalta!

Melkein unohdin koko kilpirauhasjutun, kunnes rupesin vetämään yhteen kaikkia Ramseksen oireita. Kaikki oireet tukevat kilpirauhaseen vajaatoimintaa! Eikun lääkäriin taas. Ja sieltähän se hypotyreoosidiagnoosi saatiin! Aikamoinen helpotus suoraan sanottuna, kun asialle voi viimein tehdä jotain konkreettista.

Nyt pojulla on ollut tyroksiinipiltsut tasan viikon verran ja tuntuu, että sillä on jo ihan eri meininki. Mieliala on ollut suht ok kesän aikana, mutta se ei ole mitään siihen verrattuna, mitä Ramses on nyt. Kun teen sen kanssa jotain, sillä on sellainen tuike silmissä, kieli poskella ja se muuttaa askellustaan sillai somasti kipittäväksi ja pomppivaksi, kuin ennekin! Kaikki jotka Ramin tuntevat, tietää mitä tarkoitan. Tuota asennetta en ole kyllä vähään aikaan nähnyt (Höh! Miks tästä blogista ei löydy sellaista tippasilmäistä hymiötä...:)). Eilen uskaltauduin kokeilemaan vähän takapiha-agia ja ai että se oli riemuissaan! Aiemmin se on vain käännellyt katsetta pois ja nuuskinut maata tms. kun olen yrittänyt jotain vastaavaa tehdä! IHANAA!!! Nyt vain päivä kerrallaan eteenpäin