Eilen vietimme sunnuntain aamupäivän Mankkaalla, Caludian luona etsintätreeneissä. Ramseksen jälki oli lumen peittämää puistotietä, 1,5h vanhennettu, n. 500m pituinen, kolmella kulmalla. Tämä oli ensimmäinen etsintäteeni lumessa, mutta se on käynyt makkarajäljesyksen alkeiskurssin talvella. Eli ihan uusi elementti ei ollut kyseessä. Ramses oli todella varma ja reipas etsijä.

Taas tuo pieni karvapallo osasi yllättää taidoillaan. Häiriöinä oli vastaantulevia ihmisiä, joita se ei noteeraanut ollenkaan. Lisäksi oli vastaantuleva koira, jolle Ramses ärisi mustasukkaisena jäljestään. Jouduimme vetäytymään hetkeksi pois jäljeltä. Olin varma, että tämän häiriön jälkeen Ram tarvitsisi hajun uudelleen. Mutta se vain syöksyi takaisin jäljelle, unohtaen häiriön samantien.

Kulmat se selvitti ilman mitään ongelmia. Kerran se lähti omille teilleen nartun hajun perässä, mutta se havahtui itse ja kehujen jälkeen osasi itsenäisesti hakeutua takaisin jäljelle. Ja taaskaan se ei tahtonut hajua uudestaan, vaan muisti mitä oli etsimässä! Uskomatonta! Koira on kyllä jännä kapistus, meillä omistajilla on niin paljon opittavaa niistä!