Eilen nautimme etsinnöistä Keskuspuistossa Sunan puolella, mukavassa syysauringossa. Ramseksen jälki oli 1h vanha n 500m metsäjälki. Tarkoituksena oli tehdä helppo vanhennettu jälki, koska Ramilla ei vanhennetuista jäljistä ole juurikaan kokemusta.

Siinä kävi sitten niin, että jäljestä tuli vahingossa todella vaikea! Ensinnäkin lähtö tehtiin paikkaan, joka on pääpolku metsään lähdettäessä. Eli siitä kulkee koiria aika mukavaan tahtiin. Nauroimmekin, että Ramses sai noin 300:n koiran viuhkajäljen! Eli jäljen jossa useampi koirakko lähtee liikkeelle haaraantuen eri suuntiin ja etsijän pitää tunnistaa näistä se oikea. Lisäksi lähdössä tuli häiriötekijöitä, ensin vastaan tuli koira ja perässä lauma ihmisiä.

Ongelma oli myös kova tuuli. Kun maalikoirakko lähti maalille meitä odottelemaan niin he lähtivät vastatuuleen, joten tästä suunnastahan tuli tuoreempaa hajua, kuin itse jäljeltä, joka kulki vastakkaiseen suuntaan. Yritimme ratkaista ristiriidan viemällä Ramseksen sen verran kauaksi jäljelle, että se lähtisi kulkemaan sen myötäisesti. Ramses lähti ensin oikeaan suuntaan, mutta pyrki palaamaan kokoajan lähdön suuntaan. Tilanne oli todella hankala! Miksi Ramses yritti mennä vastakkaiseen suuntaan? Meinasiko se lähteä ilmavainulla tuoreemmalle jäljelle vai menikö se lähdössä sekaisin ja oli menossa häiriökoiran perään? Ramses kyllä otti hajun niin hyvin, että vaikea uskoa, että se olisi häiriön perään lähtenyt...

Avitimme Ramsesta epäilyistä huolimatta eteenpäin jäljellä ja lopulta se taas pääsi jyvälle. Taas jossain vaiheessa se oli hyvin varman näköisenä menossa muualle kuin jäljelle. Tällä kertaa treenin vetäjä, Miia suositteli että luotamme koiraan, ja annamme sen mennä haluamaansa suuntaan. Koska oli hyvin mahdollista, että ilmavirta vei hajua sinne minne Ramses oli menossa. Tästä ajauduimme uuteen ongelmaan. Tulimme paikkaan missä maalikoira oli alunperin reilu tunti sitten poistunut maalilta ja se oli myös palannut maaliin ihan äskettäin samaa reittiä.

Molemmat jäljet olivat tavallaan vääriä, mutta tässä oli ihan järkevä, tosin haastava tilanne, jossa etsittävä koira on kulkenut edestakaisin ja tuoreempi jälki johtaa koiran luo. Tämä oli hankala paikka Ramsekselle. Taas se pyrki johonkin ihan omaan suuntaansa kallioiden yläpuolelle ja mietimme, että pyörittääkö tuuli ilmaa taas sieltä suunnalta. Lopulta sain opastettua sen tuoreelle jäljelle, jota se seurasi ihan mukavasti. Maalin havaitseminen tapahtui viiveellä, mutta tapahtui kuitenkin ja voi sitä riemua, kun Ramses sai työnsä päätökseen!!

Näin jälkiviisaana olen sitä mieltä, että olisi pitänyt enemmän luottaa Ramsekseen. Eli luulen, että se sai ilmavainun tuoreesta jäljestä. Olisi vain pitänyt unohtaa vanhennettu jälki ja antaa sen mennä tuoreelle jäljelle! En voi kyllä muuta sanoa, kuin että arvostus Ramsesta kohtaan nousi taas tämän suorituksen jälkeen suuresti! Mikä työmotivaatio! Seuraavaa kertaa ajatellen täytyy miettiä olosuhteet tarkemmin, etten onnistu turhauttamaan koiraa liian mahdottomalla tehtävällä. Jos vain voisin, niin sanoisin Ramsekselle kiitos ja anteeksi rakas koirani <3!