Tänään vietettiin koko päivä Ulla Kaukosen hyppytekniikkatreeneissa molempien koiruuksien kanssa. Antoisaa oli! Ramilla vielä kilpparitaudin lihasheikkous näkyy ja tuntuu fysiikassa. Mieli oli virkeä kuin lapsella :) Nefer irtosi tekniikkaharjoittelun perussarjassa tosi nätisti targetille. Typyssä näkyy vielä pentukömpelyys :) Kivoja koiruuksia molemmat.

Ramses ulvoi kuin susi välillä autossa niin, että alkuluennolla alkoi kovasti hymyilyttämään. Mutta kyllä se päivän aikana oppi, että ei tänne mitään aksaamaan tultu vaan autossa kökkimään.

Neferille päivän haaste oli, kun toisilla junnuilla oli kivaa. Kun toiset sai leikkiä ja mamin kanssa olis pitäny tehdä tylsää lämmittely-kontakti-hallinta-harjoittelua. Typy oppi kuitenkin päivän aikana, että ei se auta muiden leikkien perään huudella. Mammalta kuitenkin saa kiitosta ja namia niin parempi pysyä ruodussa :)) Oman ryhmän päätteeksi sai onneksi vedellä täysiä ympäri sporttaria sen toisen pennun kanssa, jonka leikit alkuun häiritsivät.

Tänään onnen tippalinssit vaihtuivat taas suruksi/epätoivoksi/väsymykseksi tms! Huomasin että Ramses jyrsii kovasti tassuaan. Ja niinhän herralla on yhdessä tassussa anturoiden välit turvonneet ja tulehtuneet! Ei välttämättä maailman vakavin asia, mutta ahdistaa, kun sillä on kokoajan jotain. Haluaisin vain niin kovasti, että se voi hyvin! Niin sielultaan kuin ruumiiltaan. Toisella on nyt sukka jalassa kiinnitettynä maalarinteipillä. No jotain hyvääkin! Ramin iho selvästi uusiutuu vauhdilla. Rupinen ja kuiva iho hilseilee kovasti ja uutta kaunista ihoa pukkaa tilalle :) Myös turkki alkaa saada ryhtiä. Täytyy olla siitä onnellinen! Uskalsin jopa pestä sen tänään, kun iho ei näytä niin herkältä enää. Olen antanut elimistön itse puhdistaa itseään ja se selvästi on vörkkinyt. Tänään vähän avitettiin luontoa ja Ramsesta pesulla. Turkki tuntuu nyt ihanan pehmeältä ja sileältä <3 Höh, meidän aktiivisesta harrastuselämästä kertova blogi on muuttunut potilaskertomukseksi. Oon kyllä saanut aikamoisen testin siitä, mitä koirani mulle merkitsee. Se on kyllä todella rakas <3

Ihana ja liikuttava tunne, kun näen Ramseksen silmissä saman tuikkeen kuin ensimmäisinä elinvuosina. Ihanaa, kun ruokalautanen nuollaan puhtaaksi, eikä eritellä ruokaa! Ihanaa, kun namit napataan sormista niin, että sormista lähtee vähän ihoa mukana :) eikä jäädä ihmettelemään, mitä tää moska on? Hauskaa nähdä, että opettaessa uusia asioita tai käyttäessäni vanhoja vihjeitä synapsit taas yhdistyy! Ja ihanaa nähdä, että agilityesteet taas sytyttävät!

...ja mistä on kyse? No moni varmaan tietääkin Ramseksen kevättalvella alkaneen taivalluksen. Blogiin vain ei ole tullut kirjoitettua syntisen pitkään aikaan! Ramseksella oli talvella vatsavaivoja ja se lakkasi totaalisesti syömästä yhdessä vaiheessa. Se oli muutoinkin elämänhaluton ja ahdistunut. Vatsaa hoidettiin ensin lääkkeillä, jotka auttoivat vain hetken. Sitten käytimme sen homeopaatilla ja ruoka maistui taas ja mieliala koheni. 

Tähän väliin sitä ehti kiusata myös nenäpunkki!

Keväällä sille tehtiin myös peitsihampaaseen liittyvä korjausleikkaus. Ajattelin stressioireiden ja vaihtelevien mielialojen liittyvän myös kipuun, jota peitsihampaan aiheuttama paine ja tulehdus aiheuttivat. Käytin Ramseksen hammispesialistilla ja lääkäri suositteli yhden etuhampaan poistoa, koska hampaanväli ei päässyt puhdistumaan.

Rakkaiden Haukkujen opettajani neuvoi, että kilpparikokeet kannattaa ottaa jos koiralla on erikoisia oireita. Pyysin siis lääkärin ihmetyksestä huolimatta kilpparit otettavaksi leikkauksen yhteydessä. Arvot olivat epäilyttävät, mutteivät viitanneet selkeästi kilpirauhasen vajaatoimintaan. Kokeet piti siis uusia.

Ramsekseksen takapää rupesi myös heikkenemään loppukeväästä. Se peitsasi pajon ja kävely rupesi muistuttamaan ylijalostetun sakemannin liikkumista! Selkä ja takapää kipuilivat kovasti. Sitä ei voinut edes hieroa, kun oli niin kipeä! Erilaisilla "paateilla" tuli käytyä keväällä...(homeopaatilla ja osteopaatilla). Molemmat auttoivat oireisiin.

Kesän aikana myös iho ja turkki ovat menneet surkeaan kuntoon. Ramses näyttää pehmolelulta, joka on kiertänyt isältä pojalle tai vähän kauemminkin suvussa! Uinti on aina pahentanut sitä. Iho on ollut kutiseva ja viimeisimmän uinnin jälkeen sille nousi ihoon märkäpäisiä näppylöitä. Nyt kun näppylät ovat kuivuneet, niin ihosta hilseilee rupea. Kuivumisen myötä iho ja turkki ovat myös ruvenneet rasvoittumaan. Kun sitä rapsuttaa niin käsi jää tahmeaksi ja koiranhajuiseksi. Aiemmin turkki on tuntunut aina ihanan puhtaalta!

Melkein unohdin koko kilpirauhasjutun, kunnes rupesin vetämään yhteen kaikkia Ramseksen oireita. Kaikki oireet tukevat kilpirauhaseen vajaatoimintaa! Eikun lääkäriin taas. Ja sieltähän se hypotyreoosidiagnoosi saatiin! Aikamoinen helpotus suoraan sanottuna, kun asialle voi viimein tehdä jotain konkreettista.

Nyt pojulla on ollut tyroksiinipiltsut tasan viikon verran ja tuntuu, että sillä on jo ihan eri meininki. Mieliala on ollut suht ok kesän aikana, mutta se ei ole mitään siihen verrattuna, mitä Ramses on nyt. Kun teen sen kanssa jotain, sillä on sellainen tuike silmissä, kieli poskella ja se muuttaa askellustaan sillai somasti kipittäväksi ja pomppivaksi, kuin ennekin! Kaikki jotka Ramin tuntevat, tietää mitä tarkoitan. Tuota asennetta en ole kyllä vähään aikaan nähnyt (Höh! Miks tästä blogista ei löydy sellaista tippasilmäistä hymiötä...:)). Eilen uskaltauduin kokeilemaan vähän takapiha-agia ja ai että se oli riemuissaan! Aiemmin se on vain käännellyt katsetta pois ja nuuskinut maata tms. kun olen yrittänyt jotain vastaavaa tehdä! IHANAA!!! Nyt vain päivä kerrallaan eteenpäin

Josko nyt sais tännekkin vuodatettua vihdoin kuulumisia! Kiitos ystävälle, joka vähän vihjaili blogin hiljaiselosta !

Laumamme on tosiaan kasvanut yhden shetlantilaisen verran!!! Meille tuli Helmikuun alussa Shegurn Wallan Hassu Ruskosta, Turun läheltä. Meillehän piti alunperin tulla seuraavaksi koirakasi käyttöbelgi tai joku muu isompi koira. Mutta tulimmekin siihen tulokseen, että kyllä sheltti istuu meidän perheeseen tässä elämänvaiheessa paremmin kuin hyvin.

Kun päätös oli tehty, tuntui uuden koiran hankkiminen niin luontevalta, että päätimme, että se saa tulla heti, kun sopiva yksilö löytyy. Päätös tehtiin Tammikuun alussa ja pistin heti kasvattajille tiedustelua. Pian huomasin myös Shelttiyhdisyksen sivuilla ilmoituksen kohta luovutusiässä olevista pennuista! Soitin suunnilleen samantien kasvattajalle ja treffit tehtiin seuraavalle viikolle. Pentuja oli peräti 8 kpl, 3 bi- merle tyttöä ja 5 poikaa, joista 2- bimerleä ja 3 mustavalkoista!

Kun kävimme katsomassa pentuja kävi niin, että ihastuin juuri siihen pentuun, joka oli jo luvattu toiseen perheeseen sijoitukseen. Olin jo kuvien perusteella tykästynyt tähän värivirheelliseen typyyn, mutta päätin, etten kiinnitä siihen juuri huomiota, kun en voisi saada sitä. Se kuitenkin päätti valloittaa minut läpsimällä hellästi tassullaan ja kiinnostuksella leikkiä kanssani. Olin hetkessä myyty! Sanoin Anulle (kasvattaja) lähtiessäni, että tämä tyttö vei sydämeni, joten....

Viestitimme vielä asiasta ja hän väläytti mahdollisuutta saada tämä pentu! Siitä alkoi viikon kestävä piinaavaa jännitys! Ensin piti saada toisen perheen suostumus vaihtaa pentu. Sitten oli vielä pieni mutta...pennulla oli todettu pieni sivuääni tarkastuksessa. No loppu hyvin, kaikki hyvin! Uskomatonta mutta totta, toinen perhe suostui vaihtamaan pennun! Lisäksi sydämen sivuääni osottautui viattomaksi pentuvaiheen sivuääneksi. Oli Maanantai, kun saimme tämän tiedon ja samaisen viikon perjantaina tämä ihanuus muutti meille!!! Noutoreissulla pikkuinen syöksyi suoraan syliini ja painoi päänsä kaulalleni!

Typy on syntynyt 12.12.2011 ja "tottelee" nimeä Nefer. Nefer siksi, että se sopii meidän egyptiläisteemaan. Ramseshan on Egyptin kulta-ajalla hallinnut suuri soturi Faarao ja hänen päävaimonsa nimi oli Nefertari. Nefer on siis tästä lyhenne. Suomennettuna Nefer tarkoittaa "Kaunis sekä sisältä, että ulkoa". Ja sitä tuo pieni kyllä on!

Täytyy sanoa, että melko rankkaa on ollut hoitaa päivät yksin koko laumaa! Aikamoista paimentamista ja hyysäämistä pienen pennun ja lapsen kanssa. Ja toisaalta vielä Ramses tarvitsee omat juttunsa. Varsinkin ihan alku oli melkoista sopeutmista uuteen tilanteeseen. Nyt tuntuu jo, että homma on lähtenyt rullaamaan. Ja todella palkitsevaa tämä on myös ollut! Koko ajan tulee uusia onnistumisia arjen pikku haasteisiin! Ja onnistumiset todella lämmittävät mieltä . Alkuun Ramses karsasteli Neferiä ja Jessekin oli jonkin verran mustis. Mutta päivä päivältä Nefer loksahtaa meidän perheeseen paremmin ja paremmin. Ramses on jopa kutsunut sitä leikkiin välillä ja Jesse ja Nefer ovat kuin paita ja peppu. Ne tuntuvat todella tykkäävän toisistaan, varsinkin Nefer on ihan hulluna Jesseen !

Eilen kävimme Neferin kanssa eläinlääkärissä 12 vko:n tarkastuksessa ja antamassa rokotukset. Viaton sivuääni, joka Neferin sydämessä oli ennen luovutusta kuulunut, on nyt kadonnut . Muutoinkin tyttö oli terve ja sopusuhtainen. Täyttyy sanoa, että Neferin käytös Ell oli niin mahtavaa, että en olisi osannut edes uneksia moisesta. Se oli niin reipas ja rohkea. Se tuli iloisena sisään ja tervehti kaikkia lirkuttelijoita häntä vinhasti heiluen. Aulassa oli paljon koiria ja Nefer suhtautui kaikkiin (jopa äkäisiin ja räksyttäviin) reippaan rauhallisesti. Olin oikeasti toooodella ylpeä pikkuisesta! Vois meidän ärrimörri Ramses ottaa vähän mallia! Pöydälläkin häntä vain viuhui iloisesti lääkärille ja piikistä se ei ollut moksiskaan. Katsoi vain, että mitä ihmettä touhuatte sielä kankussa :) ? Kehuja se sai myös kovasti henkilökunnalta. Yksi sanoi, että se on kaunein sheltti mitä hän on nähnyt

Tällaista täällä !

Ensimmäinen starttimme kakkosissa oli täysi fiako! Ramses otti varaslähdön ja ohjailin alkumetreillä päin mäntyä, joten se siitä ;). Hylätty! Tuomarina kilpailuissa oli Ritva Herrala. Lohja taitaa kuitenkin olla meidän onnen kaupunki :) Saatiin taas hyppäriltä 0- voitto Ramin kanssa. Näin alkoi meidän 2-luokka! Ei huono vaikka itse sanonkin :)! Radalta tuli meidän lisäksi toinenkin 0-rata ja loput 6 olivat hylättyjä. Oli vähän orpo olo, kun olin kisoissa ihan keskenäni Ramin kanssa ilman tukijoukkoja. Paikalla ei edes ollut ketään tuttuja. No sainpahan kerrankin maistella kisa- ja voittotunnelmaa kaksin Ramseksen kanssa :D! Ei huono vaihtoehto sekään!