Eilinen vietettiin aika pitkälti agilityn parissa! Teimme kaksi keikkaa Juvanmalmin Sporttikoirahallille. Ensin oli aamupäivällä meidän perinteinen lauantain omatoimitreeni ja illemalla tultiin samaan paikkaan vetäsemään reilu 2h setti. Jälkimmäisessä oli kyse Nina Frantsin agiltyn ohjaustekniikka- kurssista.

Aamupäivän teemoiksi olimme valinneet muutaman tekniikkaharjoituksen: Niisto, jaakotus ja välistäveto puolivalssilla sekä serpentiini päällejuoksulla. Näihin harjoituksiin käytin apuna Oreniusten tekniikka- DVD:tä ja siitä onkin paljon apua treeneissä. Kuivahatjoittelin ko. liikkeitä kotona ja Ramses katseli ihmeissään, että mitä mamma oikeen touhuaa, voisko tohon leikkiin hypätä mukaan? Yhdessä vaiheessa kun jumituin käsi suoraan eteenpäin miettimään ja vilkaisin alas niin Ramseshan se siinä kökötti pupu- asennossa (peppu maassa etutassut ylhäällä) !

Hallille on mukavampi mennä, kun tietää suht. hyvin, mitä pitää tehdä ja mitä koiralta voi odottaa. Kuivaharjoituksista oli selvästi apua, koska kaikki edellämainitut harjoitukset onnistuivat tavoitteen mukaisesti! Mitään fyysisesti rankkaa, kuten pitkiä ratoja emme tehneet, jotteivät koirat olisi väsyneet liikaa iltaa ajatellen.

 

Frantsin kurssi oli juuri sitä, mitä me tarvitsemme! Todella huipputreenit! Mukana olivat myös Satu ja Jenni, Javan ja Nemon kanssa. Jokainen meistä sai hyviä ja yksilöllisiä vinkkejä. Kurssilla harjoiteltiin mm. ennakoivaa ohjausta, pääosin valssausta. Mukaan mahtui myös ns. päällejuoksu, mitä emme ole (ainakaan tietoisesti) harjoitelleet.

Opetus alkoi kurssilaisten osaamisen kartoituksella ja pienellä suullisella preeffauksella agility tekniikasta. Teimme kaksi rataa joihin tuli tutustua alkuun itsenäisesti ja suunnitella omat kuvionsa, jonka jälkeen Ninalta tuli vinkkejä hankalampiin kohtiin. Radat olivat haasteellisimmat, mitä olemme koskaan tehneet ja ne sisälsivät paljon tiukkoja käännöksiä. Radan suoritus tapahtui käytännössä siten, että jokainen ongelmakohta hiottiin pätkä pätkältä niin, että sekä itselle että koiralle tuli varma käsitys, miten tämä rata saadaan tehokkaasti ruoritettua.

Mulle jäi aika paljon eväitä tästä kurssista käteen. Ennakoivan valssin opetus oli todella helmi. Mä oon aina ajatellut, että Ramses vain viipattaa päätä pahkaa eteenpäin, eikä suostu kääntymään vaikka mitä tekis! Sain vihdoin huomata, että kyllä Ramses osaa kääntyä, kunhan sitä vaan osaa ohjata!

Opin myös sen, että mä en oo niin hidas, kuin kuvittelen. Nina sanoi, että mä osaan kyllä juosta kovaa. Välillä meen jopa liian kovaa ja siksi Ramses ei pysty ennakoimaan käännöksiä ja vetää ne liian pitkäksi (=juoksee toiselle puolelle hallia ). Olen aina halunnut, että Ramses olisi maltillisempi radalla ja nyt opin, että se olen minä jonka pitää olla maltillisempi.

Lisäksi sain kannustusta vähentää ohjausta kädetäpitäen (tai paremminkin tassustapitäen), koska Ramses osaa suurimman osan esteistä hyvin, eikä tarvitse aina sitä mun kättä siihen nenään kiinni häiritsemään.

Olen viimeaikoina innostunut käyttämään paljon vastakättä apuna käännöksissä. Tähän sain vinkin, että paimenkoira ei tarvitse aina näin yliampuvaa ohjausta vaan pienemmälläkin pärjätään. Eli ns. puolivalssit kannattaa jättää vain hyvin tiukkoihin käännöksiin. Puolivalssissa pitää ottaa ristiaskel ja Nina varoitti, että kohta saan olla tekemässä tätä steppauskuviota joka käänteessä jos opetan sen koiralle. Siinä ei ole järkeä, koska se vie aikaa.

Näin hieman kirkkaammin Ramseksen potetiaalin agilitykoirana ja jopa itseni potentiaalin ohjaajana. Kunhan on joku joka osaa ohjata mua!