Mulla on vähän samanlainen fiilis kuin eräällä kanssatreenaajalla. Mul ei oo muuta elämää kuin koiran kanssa touhuaminen ! Mut ei se mitään... Loppuviikon vapaa-aika siis meni Ramseksen hieronnan, etsintätreenien ja agilityn merkeissä.

Hierontaa

Torstaina Ramses oli toisen kerran Kikan hierottavana. Vaikka se ulkoisesti vaikutti vetreytyneen, niin lihasten hieronta ja venyttely kertoi toista. Kovasti jumissa poika on edelleen. Aloin jo hieman epäröidä, että onko agility oikea harrastus meille, jos koira on näin jumissa. Tähän sain kuitenkin kannustusta, että koiran kanssa kannattaa tehdä sellaisia asioita, joista se selvästi nauttii. Ja näinhän me tehdään sitten jatkossakin . Pitää vaan olla tarkkana lihashuollon kanssa! Nyt ollaan venytelty aina treenien jälkeen.

Perjantain etsinnät

Perjantai-ilta meni Lenan vetämissä etsintätreeneissä. Ramses suoritti ensimmäisen, lyhykäisen taajamajälkensä, tuulisessa pakkassäässä kiitettävästi. Alun se suoritti reippaalla ja varmalla jäljestämisellä ja loppu mentiin ilmavainulla. Jälkimmäinen aiheutti puuskaisen tuulen takia pientä hämmennystä. Se jäi kovasti pähkäilemään yhdessä kohtaa, mutta pitkän pähkäilyn ja pienen vihjailun jälkeen se lähti taas reippaasti suoraan kohti maalia. Maalissa odotteli bortsu-neito, joka toimi taas Ramin parhaana löytöpalkkiona. Löytämisen riemu oli suuri pienellä pojalla suuri !

Itse olimme Ramseksen kanssa maalissa kahdelle koirakolle. Ensimmäinen etsijä ilmaisi Ramseksen vasta melkein ihotuntumalla. Toinen ilmaisi niin kaukaa, että mulle soitettiin, että saa poistua maalista. Odottelin maaleissa yhteensä ainakin tunnin verran ja olin hieman aliarvioinut tuulisen pikkupakkasen vaikutuksen. Ramses lohdutteli välillä mua, kun kiroilin kylmissäni. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Toisin sanoen mulla oli sormet kipeät vielä seuraavana päivänä tästä kylmettymisestä ! Ja on ne vieläkin vähän hassun tuntuiset ... Yhteensä ulkoilua tuolle illalle kertyi 3.5 h. Ihan kiitettävä suoritus kuitenkin, koska etsijöitä oli yhteensä seitsemän kpl.

Lauantain agi ja tuplaetsinnät

Eilinen treenirupeama aloitettiin perinteisellä omatoimiagilla. Satulla oli meille 2-luokan ratapiirrokset. Rata oli meidän tasoon nähden aika haastava, mutta toisaalta oli ihan kiva päästä välillä kokeilemaan miltä tuntuu tehdä hieman haastavampaa vääntöä. Yllättäen huomasimme porukalla, että ongelmat liittyivät lähinnä kaksijalkaisten kapasiteettiin muistaa rataa tai ehtiä tekemään tiukkoja kurveja. Ramses teki aikalailla mitä siltä pyydettiinkin, mutta itse en tosiaan meinannut muistaa 18:n esteen rataa täysin ulkoa. Myös ohjaustekniikka tuntui hieman prakaavan. Välillä tuntuu, että ylianalysoin ja yritän miettiä jotain ihmekuvioita sen sijaan, että vain yksinkertaisesti ohjaisin koiran esteeltä toiselle. Tämän tajusin seuratessani muiden suorituksia, kun huomasin, että ihan nätisti koirat menivät ilman mitään kummempia vääntöjä. Jotkut vaan saavat sen näyttämään niin helpolta! Mutta loppujen lopuksi olen aika tyytyväinen. Varsinkin Ramseksen suoritukseen.

Tämän jälkeen vietimmekin loppupäivän Juvanmalmilla etsintöjen merkeissä. Ramses sai taas pieneen vihkoseen uuden suoritusmerkinnän. Tällä kertaa kyseessä oli ns. jäljen etsiminen janalta. Mikä tarkoittaa, että koira viedään sivuun jäljestä ja sen pitää itse löytää jälki. Tämän se suoritti tuttuun, varmaan tyyliinsä. Aloitus meni todella hyvin ja se lähti reippaasti liikkeelle.

Taas jälleen puuskainen tuuli toi oman vivahteensa etsintään ja Ramses sai ilmavainun avulla vihiä maalin sijainnista. Tämä toisaalta hankaloitti reitin valitsemisessa, koska se sai hajua aitojen takaa, joita se ei voinut ylittää. Pienellä avustuksella reitti löytyi. Yhden kohdan se selvitti toisen koiran avulla, kun se näki lenkillä olevan koirakon menevän teitä pitkin maalin suuntaan. Tästä alkoi vaikeus tulkita Ramsesta. Se lähti täpäkkänä seuraamaan koirakkoa ja olin hieman epävarma, että tekeekö se töitä vai lähtikö se koiran perään. Sitten se terhakoitui! Kysyin Lauralta, että onko maalikoirakko tuolla. Ajattelin että se oli joko ilmaisu tai sitten se röyhistelee ohimenneelle koiralle. Laura sanoi, ettei niiden pitäisi olla tuolla. Ramseksen reittivalinta korjattiin "oikeaan" suuntaan.... Ramses oli hieman hämillään, mutta vaikutti siltä, että se olisi jatkanut etsintää. Maalia ei löytynyt!

Jälkikäteen selvisi, että maalikoirakko oli sielä minne Ram oli röyhistellyt ! Ei saisi harmitella jälkikäteen, mutta en voi mitään, että hieman harmittaa... Toinen teki hienoa työtä, eikä saanut kiitosta osakseen! Maalissa olija oli unohtanut puhelimen, joten emme saaneet varmistusta heidän sijainnistaan.

Laura lähti sitten autolla etsimään maalikoirakkoa. Heidät sijoitettiin uuteen maaliin ja Ramses laitettiin taas töihin, jotta se saisi palkkiot ja kehut työstään. Ei mitenkään yllättävää, mutta Ramses ei ollut kovin motivoitunut uuteen kierrokseen. Se oli ihan, että "WTF! Taasko se sama jäbä on kateissa?? Hohhoijjaa... no etsitään sitten... TAAS!" . Pääasia, että Ramses sai lopulta suuret kehut etsinnästä ja kyllä se lopulta riemastui itsekkin suuresti löydöstään . Sanoin treenien alussa kuuluisia viimeisiä sanoja: Ramses on aina ollut motivoitunut etsimään. Tässä oli malliesimerkki, kuinka motivaatio saadaan sammutettua koiralta kuin koiralta ... Tuskin se silti suurta kolausta sai. Eiköhän se jatka hommiaan perus-Rami-meiningillä.

Pakko mainita vielä tähän loppuun, että vaikka itse olin aika puhki tämän session kälkeen. Niin Ramseksessa ei näkynyt merkkiäkään väsymyksestä... Lelu roikkui suussa heti kotiin tultua !