Nyt tulee pienellä viiveellä, mutta haluan kuitenkin kirjoittaa viimeisimmästä etsintätreenistä, kun edellisestä on jo monta kuukautta aikaa. Eli treenit oliva 26.9 Leppävaaraan urheilupuistossa. Pitkästä tauosta huolimatta Ramsekselle lisättiin haastetta aika mukavasti, koska edelliset treenit ovat menneet sen verran hyvin. Jälki oli yhdistettyä metsä- ja hiekkatiejälki, jolla oli pituutta n. 800m. Metsässä oli paljon kulmia (5-6) ja hiekkaosuus oli suora. Ramses oli aivan intopinkeänä ja metsässä sen perässä sai juosta niin, että hiki tuli! Se handlasi kulmat pienellä avustuksella. Hiekalla se jo onneksi rauhoittui ja pärjäsi loppusuoran ihan omin avuin.

Näissä treeneissä ilmaantui uudenlainen Ramses kuvioihin. Se ei ollutkaan enää niin itsenäinen, kuin aikaisemmin vaan se kyseli koko ajan minulta neuvoa tiukoissa paikoissa, vähän niin kuin paimenkoirat . Mietimme Lauran (treenin vetäjän) kanssa, että mahtoikohan se johtua agilityssä korostamastani kontaktitreenistä...? Ehkä. Tai sitten jälki oli vaan sen verran vaikeampi aiempiin verrattuna. Tavallaan olin otettu, että olen saanut vihdoin paremman yhteyden koiraani ja sitä vähän kiinnostaa, mitä mulla on asioihin sanottavana. Mutta toisaalta etsintöjen kannalta se ei ole toivottava ominaisuus. Koska eihän mulla olle kirjaimellisesti sanottuna hajuakaan missä se jälki menee .  Lauran kanssa puhuttiin, että luultavasti se on vain kokemattoman koiran epävarmuutta ja se oppii ajan kanssa, että ei mami näistä jutuista mitään tiedä ja parempi vain luottaa omaan kirsuun!