Eilen korkattiin treenirinki Mankkaalla puistoalueella Ramseksen kanssa. Tämä oli siis ensimmäinen etsintätreeni alkeiskurssin jälkeen. Teimme helpon jäljen motivaation ja ilmaisun vahvistamiseksi; 200m puistopolku, yhdellä kulmalla. Tavoite suoritettiin, koska motivaatio oli loistava narttukoiran ollessa kyseessä ja ilmaisussakaan ei ollut pienintäkään epäselvyyttä . Ramseksella oli niin kova vauhti päällä, että sen perässä sai melkein juosta. En itse edes nähnyt maalikoirakkoa, kun Ramses jo ilmaisi löydöksensä ! Tajusin sentään palkata...

Sain hyvän opettavaisen kokemuksen, kun seurasin treenin vetäjän koiran etsintää. Treenin vetäjä, Claudia on itse konkari etsinnöissä, mutta koira oli vasta vuoden ikäinen, kokematon Tolleri-poika. Sen reitti oli täynnä häiriötekijöitä ja oli mielenkiintoista seurata, miten koirakko näistä selvisi. Nimittäin tiedän, että Ramses on altis häiriötekijöille. Ja niin näytti tämäkin koira olevan. Kuljimme hiekkatietä pitkin ja vastaan tuli pyöräilijä, pelkäävä koira ja yksi omistaja ison koiralauman kanssa. Ja lisäksi etsintöjä tarkkaili tienviereisellä pellolla yksi Sakemanni. Näiden ajaksi etsintä keskeytettiin ja tilanteen rauhoittuessa annettiin koiralle haju uudestaan ja etsintää jatkettiin. Tämä rauhoitti omaa mieltäni, koska olen jotenkin kuvitellut, että jos koira on häiriöille altis niin koko etsintä menee pieleen. Mutta harjoitusta vain jatketaankin muina miehinä. Ja kuulemma ajan myötä, kun koiran varmuus ja työmotivaatio lisääntyvät, se oppii keskittymään vielä entistä paremmin työhönsä.